Mikropinnoitusta varten jokainen kehitetty sekoitussuhde on yhteensopivuuskoe, johon vaikuttavat useat muuttujat, kuten emulgoitu asfaltti ja kiviaineksen tyyppi, kiviaineksen gradaatio, veden ja emulgoidun asfaltin määrät sekä mineraalitäyteaineiden ja lisäaineiden tyypit. . Siksi laboratorionäytteiden paikan päällä suoritettavasta simulaatiotestianalyysistä tietyissä teknisissä olosuhteissa on tullut avain mikropintaseosten suorituskyvyn arvioinnissa. Useita yleisesti käytettyjä testejä esitellään seuraavasti:
1. Sekoitustesti
Sekoitustestin päätarkoituksena on simuloida päällystystyömaa. Emulgoidun asfaltin ja kiviainesten yhteensopivuus varmistetaan mikropinnan muovaustilan kautta ja saavutetaan erityinen ja tarkka sekoitusaika. Jos sekoitusaika on liian pitkä, tienpinta ei saavuta aikaista lujuutta eikä se ole liikenteelle avoin; jos sekoitusaika on liian lyhyt, päällystysrakenne ei ole tasainen. Mikropinnoituksen rakennusvaikutukseen ympäristö vaikuttaa helposti. Siksi seosta suunniteltaessa on sekoitusaika testattava epäsuotuisissa lämpötiloissa, joita saattaa esiintyä rakentamisen aikana. Suorituskykytestien sarjalla analysoidaan mikropintaseoksen suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena. Tehdyt johtopäätökset ovat seuraavat: 1. Lämpötila, korkea lämpötila ympäristö voi merkittävästi lyhentää sekoitusaikaa; 2. Emulgointiaine, mitä suurempi annos emulgointiainetta, sitä pidempi sekoitusaika; 3. Sementti, sementin lisääminen voi pidentää tai lyhentää seosta. Sekoitusaika määräytyy emulgaattorin ominaisuuksien mukaan. Yleensä mitä suurempi määrä, sitä lyhyempi sekoitusaika. 4. Sekoitusveden määrä, mitä suurempi sekoitusvesi, sitä pidempi sekoitusaika. 5. Saippualiuoksen pH-arvo on yleensä 4-5 ja sekoitusaika on pitkä. 6. Mitä suurempi emulgoidun asfaltin zeta-potentiaali ja emulgointiaineen sähköinen kaksikerroksinen rakenne on, sitä pidempi sekoitusaika.
2. Tarttuvuustesti
Testaa pääasiassa mikropinnan varhaista lujuutta, joka voi mitata tarkasti alkuperäisen kovettumisajan. Riittävä aikainen vahvuus on edellytys liikenteelle avausajan turvaamiseksi. Tarttuvuusindeksi on arvioitava kokonaisvaltaisesti ja mitattu tartunta-arvo tulee yhdistää näytteen vauriotilanteeseen, jotta voidaan määrittää seoksen alkukovettumisaika ja avoimen liikenteen aika.
3. Märkäpyörän kulumistesti
Märkäpyörän hankaustesti simuloi tien kykyä vastustaa renkaiden kulumista märkänä.
Yhden tunnin märkäpyörän hankaustestillä voidaan määrittää mikropinnan toiminnallisen kerroksen kulutuskestävyys sekä asfaltin ja kiviaineksen pinnoiteominaisuudet. Mikropintamodifioidun emulgoidun asfalttiseoksen vesivaurionkestoa edustaa 6 päivän kulumisarvo ja seoksen vesieroosiota tutkitaan pitkän liotusprosessin kautta. Veden vaurioituminen ei kuitenkaan heijastu vain asfalttikalvon vaihtoon, vaan myös veden faasitilan muutos voi aiheuttaa seoksen vaurioita. 6 päivän upotushankauskoe ei ottanut huomioon veden jäätymis-sulamisjakson vaikutusta malmiin kausittaisilla jäätymisalueilla. Materiaalin pinnalla olevan asfalttikalvon aiheuttama huurre- ja kuoriutumisvaikutus. Sen vuoksi 6 päivän veteen upotuspyörien märkähankaustestin perusteella suunnitellaan ottamaan käyttöön jäätymis-sulatussyklin märkäpyörän hankaustesti, jotta se heijastaa paremmin veden haitallisia vaikutuksia mikropinnan seokseen.
4. Urautumismuodonmuutostesti
Urautumismuodonmuutostestin avulla voidaan saada pyörän raideleveyden muodonmuutosnopeus ja arvioida mikropintaseoksen urautumiskykyä. Mitä pienempi leveyden muodonmuutosnopeus, sitä vahvempi kyky vastustaa uramuodonmuutoksia ja sitä parempi korkean lämpötilan stabiilisuus; päinvastoin, sitä huonompi on kyky vastustaa uramuodonmuutoksia. Tutkimuksessa havaittiin, että pyörän raideleveyden muodonmuutosasteella on selvä korrelaatio emulgoidun asfaltin pitoisuuden kanssa. Mitä suurempi emulgoituneen asfaltin pitoisuus on, sitä huonompi on mikropintaseoksen urakestävyys. Hän huomautti, että tämä johtuu siitä, että sen jälkeen kun polymeeristä emulgoitu asfaltti on lisätty sementtipohjaiseen epäorgaaniseen sideaineeseen, polymeerin kimmokerroin on paljon pienempi kuin sementin. Yhdistelmäreaktion jälkeen sementtimäisen materiaalin ominaisuudet muuttuvat, mikä johtaa kokonaisjäykkyyden vähenemiseen. Tämän seurauksena pyörän radan muodonmuutos lisääntyy. Edellä mainittujen testien lisäksi tulee asettaa erilaisia testitilanteita eri tilanteiden mukaan ja käyttää erilaisia sekoitussuhdetestejä. Varsinaisessa rakentamisessa sekoitussuhdetta, erityisesti seoksen vedenkulutusta ja sementin kulutusta, voidaan säätää sopivasti eri sään ja lämpötilojen mukaan.
Johtopäätös: Ennaltaehkäisevänä kunnossapitoteknologiana mikropinnoitus voi parantaa huomattavasti päällysteen kokonaisvaltaista suorituskykyä ja poistaa tehokkaasti erilaisten sairauksien vaikutukset päällysteeseen. Samalla sillä on alhaiset kustannukset, lyhyt rakennusaika ja hyvä huoltovaikutus. Tässä artikkelissa tarkastellaan mikropinnoitusseosten koostumusta, analysoidaan niiden vaikutusta kokonaisuuteen sekä lyhyesti esitellään ja tiivistetään nykyisten spesifikaatioiden mikropinnoitusseosten suorituskykytestit, joilla on myönteinen referenssimerkitys tulevan syvällisen tutkimuksen kannalta.
Vaikka mikropinnoitusteknologia on kypsynyt yhä kypsempään, sitä on edelleen tutkittava ja kehitettävä teknisen tason parantamiseksi, jotta moottoriteiden kokonaissuorituskykyä ja liikenteen tarpeita voidaan parantaa ja parantaa. Lisäksi mikropinnoitusrakentamisen aikana monet ulkoiset olosuhteet vaikuttavat suhteellisen suoraan projektin laatuun. Siksi on otettava huomioon todelliset rakennusolosuhteet ja valittava tieteellisempiä kunnossapitotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että mikropinnoitusrakentaminen voidaan toteuttaa sujuvasti ja saavuttaa Ylläpitovaikutuksen parantaminen.
